Sitä sun tätä NHL:stä (eittämättä)

Reilu viikko NHL:n pudotuspelien alkuun eikä mitään hajua mestarista! No, aika vaikea sitä on ollut ennenkään ennustaa. Palkkakaton varjelemassa nyky-NHL:ssä Stanley Cup –menestyjiä on entistä vaikeampaa arvata, sillä joukkueiden pelaajamateriaalit ovat hyvin tasaisia. Tämän myötä valmennus ja taktinen osaaminen ovat kenties suuremmassa roolissa kuin koskaan. Eurooppalaiset pelaajat ovat muuten tämänkin vuoksi kovassa huudossa tällä hetkellä rapakon takana, sillä eurojunnujen taktinen kypsyys on Pohjois-Amerikkalaisia nuoria edellä. Suomesta tulee ainakin maailman luotettavimpia kolmosketjun laitureita.

Vajaat kaksi vuotta sitten voimaan astunut pelaajien palkkamenojen rajoitus on ollut joillekin joukkueille jopa menestyksen tae, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Hyvänä esimerkkinä New York Rangers, joka porskutti vuosituhannen vaihteessa jatkuvasti pudotuspelien ulkopuolella, vaikka taustalla oli NHL:n suurin pelaajabudjetti. Edmontonissa 1980-luvulla kultaa vuollut Glen Sather sai noilta ajoilta pahan naarmun maineeseensa, koska perseili isopalkkaisten tähtien kanssa oikein tuelta. Palkkakaton myötä Rangers-johto vihdoin veti kuitenkin oikeista naruista ja hankki oikeanlaisen valmentajan, Juhani Tammisen ystävän Tom Renneyn. Hän sai Rangersin pelaamaan kunnolla joukkueena ja tuloksena oli ensimmäinen pudotuspelipaikka kymmeneen vuoteen. Uuden ilmeen saanut Rangers on muuten matkalla pudotuspeleihin Renneyn johdolla myös tänä keväänä.

Itäisessä konferenssissa taistelu viimeisistä pudotuspelipaikoista on ollut huikeaa jo kuukauden päivät. Montreal Canadiens sekä edellä mainittu Rangers näyttäisivät kuitenkin tällä hetkellä ottavan oman paikkansa kevään huipennuksesta New York Islandersin, Toronto Maple Leafsin sekä puolustavan mestarin Carolina Hurricanesin edestä. Toki tätä kirjoitettaessa jäljellä on vielä kolme runkosarja-ottelua ja mitä vain voi tapahtua marginaalien ollessa pienet.

Itäisen konferenssin kuninkaita ovat olleet tällä kaudella Lindy Ruffin suojatit; Buffalo Sabres. Jos jollekin mestaruuden soisi, niin juuri valmentaja Lindy Ruffille, joka on aktiivivalmentajista luotsannut pisimpään omaa joukkuettaan. Mieleen muistuu kevät 1999 ja Ruffin lasittunut katse, kun hän seurasi Dallas-pelaajien mestaruusjuhlintaa Buffalon kotijäällä Brett Hullin kyseenalaisen maalin jälkeen.

- Hullin jalka oli maalivahdin alueella ja maali olisi pitänyt ehdottomasti hylätä! Mutta mitä voin tehdä? Koko Starsin joukkue oli jo jäällä juhlimassa villisti eivätkä tuomarit voineet enää mitään, puhisi Ruff kahdeksan vuotta sitten pettymystään.

Tänä kevään Sabresin kovimpia haastajia itäisessä konferenssissa ovat kestomenestyjä New Jersey Devils, Ottawa Senators sekä muutaman vuoden takainen mestari Tampa Bay Lightning. Devils ei todennäköisesti olisi edes pudotuspeleissä ilman kautta-aikojen parasta maalivahtiaan Martin Brodeuria. Kova maalivahti löytyy myös Ottawalta, mutta tässä yhteydessä adjektiivilla on eri merkitys. Kovana tappelijana mainetta niittänyt Ray Emery on haastanut jääkiekkotappelussa muun muassa kovanyrkkiset Josh Grattonin sekä Andrew Petersin. Emeryn maskissa komeilee myös Mike Tysonin kuva, jotta miehen intresseistä ei jäisi mitään epäselvää. Tampa Bay Lightningilta ei löydy oikein missään mielessä kovaa maalivahtia, mutta sen verran huikea hyökkäyskalusto floridalaisilta löytyy, että nostan joukkueen Sabresin kovimpiin haastajiin.

Mitä sitten tapahtuu lännessä? Kyseessä on, jos vain mahdollista, vielä tasaisempi konferenssi kuin idässä. Lännen mestariksi todennäköisesti porskuttaa Detroit Red Wings vaikka Scott Niedermayerin Anaheim laittaa taatusti loppuun asti kapuloita Hockey Townin miesten rattaisiin. Läntisen konferenssin pudotuspelijoukkueet ovat olleet jo selvillä jonkin aikaa, joten epäselvyys enää ovatkin ne otteluparit. Toimittaja päättää tässä vaiheessa katsoa kristallipalloon ja ennustaa lännen tulevaisuus otteluparien ja jopa ensimmäisen kierroksen jatkoon menijöiden osalta.

Kierros 1

Detroit - Minnesota

Detroit pitää pintansa, kun se kohtaa ensimmäisellä kierroksella Mikko Koivun Minnesotan. Helpolla sarjan voitto ei kuitenkaan tule ja Red Wings menee tästä otteluparista jatkoon vaivoin 4-3. Ikuisesti aliarvostettu Pavol Demitra joukkoineen on paha vastus kelle tahansa, mutta Wild-koutsi Jacques Lemairen käärmekeitot eivät kuitenkaan riitä Pavel Datsjukia, Henrik Zetterbergiä, Niklas Lidströmiä sekä vireensä löytänyttä Dominik Hasekia vastaan.

Anaheim – Calgary

Teemu Selänteen yli äyräiden Suomessa menevä hehkutus kiroaa koko Anaheimin joukkueen ja kovavireinen Calgary menee tästä parista yllättäen jatkoon 4-2. Miikka Kiprusoff, Jarome Iginla sekä Dion Phaneuf muodostavat sellaisen kombon, mikä päihittää Anaheimin nuoret hyökkääjät sekä puolustuksen kärkinimet (Pronger, Niedermayer, Beauchemin). Ankkojen akilleen kantapääksi osoittautuu myös maalivahti J-S Giguere. Toteutuessaan tässä otteluparissa muuten tullaan näkemään fyysisintä kiekkoa koko pudotuspeleissä.

Vancouver – Dallas

Ennakkoon kenties tasaisin ottelupari tulee olemaan maalivahtien näytöstä. MVP-ehdokas Roberto Luongo tullee jatkamaan erinomaisia otteitaan pudotuspeleissä, joten häneen kanadalaisjoukkue ei kaadu. Starsin maalilla Marty Turco pyrkii karistamaan heikon pudotuspeli –torjujan mainetta pois harteiltaan. Vancouverin hyökkäyksen dynamona pyörähtelevät Sedinin veljekset ja heitä hyvin tukee isokokoinen ja ilkeä Taylor Pyatt. Dallasilla on sen sijaan liigan kovin puolustus, mutta hyökkäys ei ole aivan samaa tasoa. Tiukka ottelusarja luvassa, jonka Dallas kääntää laajemmalla materiaalillaan itselleen otteluvoitoin 4-3.

Nashville – San Jose

Toinen fyysinen ottelupari, jossa mitataan sitä, onko Nashvillestä kaikkien odotusten täyttäjäksi. Predatorsillahan on käytännössä kaikki palikat kohdallaan, mutta viime otteluissa kone on hieman yskähdellyt. Ei kai vaan kantrikaupungissa jo puntti tutise? Peter Forsberg yhtenä suurimmista modernin ajan pudotuspelipelaajista tulee taatusti aiheuttamaan harmaita hiuksia San Josen puolustukselle sekä eritoten häntä taas varjostavalle Scott Hannanille. Sharksilta löytyy valtavaa maalintekopotentiaalia hyökkäyksestään ja uskon tämän kääntävän ottelusarjan heille. Chris Mason (tai Vokoun) ei voi mitään Guerinin, Marleaun sekä Cheechoon ristitulessa. San Jose jatkoon 4-2.

*****

NHL:n pudotuspelien ensimmäinen kierros on tunnetusti maailman kovavauhtisinta ja fyysisintä kiekkoa, jossa panttivankeja ei oteta. Viihdearvo on siis taattu. Jälleen muutama pelaaja nousee täysin puskista huikeisiin tekoihin ja ylittää kaikkien odotukset. Tällainen pelaaja viime keväänä oli muuten Fernando Pisani (Edmonton) 14 pudotuspelimaalillaan. Pohjois-Amerikkalaiset rakastavat sankaritarinoita ja tänäkin kevään niitä on varmasti luvassa.

Kulunut runkosarja 2006-2007 tullaan muistamaan pääosin kolmesta asiasta. Ensimmäisenä mainittakoon lukuisten nuorten pelaajien yllättävät esiinmarssit NHL:n niin sanottuun parempien pelaajien kastiin. 19-vuotias Sidney Crosby oli runkosarjan paras kenttäpelaaja ja ensimmäistä kertaa 2000-luvulla jotain pelaajaa saatetaan nyt tosissaan verrata The Great Oneen; Wayne Gretzkyyn. Kolmas suuri puheenaihe saatiin väkivallasta NHL:ssä. Itäisessä konferenssissa nähtiin muutamia ikäviä tapauksia, jotka kirvoittivat keskustelua NHL-kiekon nykytilasta. Myös lukuisat loukkaantumiset tappeluissa nostivat esille rapakon takana harvinaisen kysymyksen; pitäisikö tappelut kieltää? Muutaman kerran tyrmätyksi tullut Todd Fedoruk ehti jo ehdottamaan NHL-tappelijoille jonkinlaisia suojahanskoja, jotta aivovammoilta vältyttäisiin (Eddie Shore varmasti kääntyy haudassaan).

Puhetta ja säpinää on ollut siis riittämiin, mutta nyt on aika keskittyä olennaiseen eli pudotuspeleihin. Kummastakohan konferenssista tulee se joukkue, josta leivotaan kesällä tuore Stanley Cup -voittaja? Kruuna; itäinen – Klaava; läntinen.

Kruuna.

3.4.07
Eittämättä
DK-News NHL-toimitus

Keskustele NHL:n pudotuspeleistä 2007 täällä