Verenluovutus

Tuli sitten käytyä tänään ensimmäistä kertaa verenluovutuksessa.
Tarkoitus on ollut tehdä niin jo toistakymmentä vuotta, on vaan jääny tekemättä.

Ensimmäisen kerran oli tarkoitus tehdä se jo valtion harmaissa ollessa. Silloin vaan sattu olemaan niin armoton krapula etten katsonut sitä silloin viisaaksi. Harmaissa ollessa oli toinenkin luovutustapahtuma mutten muista miksi silloin olin estynyt. Joku hyvä syy minulla kuitenkin oli. Kuten aina kaikelle mitä on jäänyt tekemättä.

Sittemmin on kai ollut lähinnä pelkästä saamattomuudesta kyse. Vakaa aikomus on kyllä ollut kokoajan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Mikä sitten sain nyt menemään? Ei aavistustakaan.
Ehkä aika vaan oli nyt kypsä sille, että tartuin toimeen. Ja koska tänään ei ollut sulkkisvuoroa niin ajattelin, että jätän tänään joogatunnin väliin ja teen sen jonka olen niin pitkään aikonut tehdä. Onpahan nyt sitten pää avattu.

Itseasiassa kävin jo noin kuukausi sitten varipalvelun ovella asti, mutta silloin siellä oli niin paljon porukkaa etten viitsinyt ensikertalaisen jäädä jonottelemaan.

Nyt siellä oli suht tyhjää eli eikun rohkeasti vaan tiskille. "Hei, haluaisin luovuttaa verta."
Siinä sitten henkkareista otettiin viivakoodia ja täydennettiin osoitetiedot.
Sain lippusen luettavaksi ja lappusen täytettäväksi. Tarjottiin mehua ja kahvia sekä kolmioleipää, otin vain mehua.

Mehumukin äärellä lueskelin lipun ja täyttelin lapun.
Sitten menin hoitsun kanssa koppiin mittaamaan hemoglobiinin. Siinä sitten pohdiskeltiin, että mikäs helvetti sen astmalääkkeen nimi oli mitä tulee päivittäin vedeltyä. Ihme juttu miten ei meinaa muistaa tollasta. No, muistuihan se sitten mieleen. Hemoglobiinikin oli sallituissa rajoissa, 149. Meikähän ei tarttee ees hemohessii.

Sitten menin pötköttämään itse toimenpide tuoliin. Hetken aikaa hoitsu jutteli mukavia ja kertoili mitä hän tekee ja montako pussia ottaa verta ja mihinkin tarkoitukseen.

Sitten tuleekin neulan vuoro. Neula on aika iso, vaan ei meikäpoikaa haittaa. Ei ees sattunut.
Siinä sitä sitten oltiin ja ihmeteliin kun veri virtaa pussiin. Olisikohan siinä mennyt joku kymmenisen minuuttia kun pussissa oli vajaa puoli litraa. Sitten vaan neula irti ja sidettä päälle. Viitisen minuuttia ihmettelin oloa ja odottelin, että lähteekö taju vai ei. Ei lähtenyt. Ihan pieni huimauksen tuntuinen olo tuli siinä parin minuutin kohdalla. Sitten istumaan ja mehua helttaan. No ei siinä sitten mitään, seisomaan ja takkia päälle.

Ajattelin siinä sitten, että vetästäänpä kahvit päälle ja kovasti mainostettu kolmioleipä. Kahvia ja leipää mutustellessani naapuri luovuttajalta lähti taju. Siinä se sitten pötkötteli lattialla tovin mutta hetken kuluttua taluteltiinkin takaisin toimenpide tuoliin huilailemaan. Tulipahan sellainenkin sitten nähtyä.

Palautelapun vielä täyttelin ja nappasin vesipullon mukaan.
Ei pöllömpi kokemus kaikenkaikkiaan. Aioin mennä uudestaakin.

Nii ja krääsää tuli mukaa vaikka kuinka ja paljon. Tuli kassia, pinssiä, esitettä ja pelikortitkin.

Oon luovuttaja. Aika hyvä fiilis.

Ootkos ite luovuttanut verta muutenkin kun nenän kautta? Jollet ole, ni miks et?

pak
DK-News

Täällä lisää mietteitä verenluovutuksesta. Voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!