Pieni matkakertomus Tallinnan reissustani.


Huusin, join, huusin, join, join, huusin ja join. Ja sitten join ja huusin taas. Ai perkele! Jossain välissä olen myös syönyt.

Jotenkin noin se meni, mutta erehdyin myös tekemään muutakin. Kuten siis lähtemään koko matkalle. Otan osaa.

Mutta tässä hieman pidempi versio matkan tapahtumista.

Perjantaina lähdimme siis vaimokkeeni eli Arjan kanssa junalla kohti Helsinkiä. Tavoitteena oli päästä m/s Rosellan kyydissä Tallinnaan. Onneksi hylkäsimme ensimmäisen suunnitelmamme eli omalla autolla päristelyn kohti Helsinkiä, joten poliisien alkometrejä ei tarvinnut tulomatkalla takaisin Suomeen pelätä.

Laivalla suunnistimme seisomapöytään ruokailemaan. Saimme pöytäpaikan keulaikkunan vierestä, josta ruokailun lomassa olisi voinut vilkuilla merta. Ruokailumme kuitenkin törkeästi keskeytettiin laivayhtiön toimesta, sillä laivayhtiö oli päättänyt tarjota meille kuohuvaa juomaa sisältävän pullon. Ja tuon keskeytyksen suoritti Annika Metsäketo (tämä AWelle tiedoksi). Kättelin luonnollisesti Annikaa ja kiitin juomastamme. Tuossa vaiheessa matkaa en vielä ollut siinä normaalissa Sörkä-kunnossa, jossa olisin yrittänyt pusua. Sekös näin jälkikäteen hieman harmittaa.

Tallinnaan saapuessamme suunnistimme heti Kekkosen terassille ja ennen kuin huomasimmekaan, oli itse tirehtööri paikalla. Kiirettä riitti vielä tuohon aikaan varmasti aivan riittävästi, joten emme häirinneet ravintoloitsijaa kauaa vaan suuntasimme hotelliimme. Kello taisi olla hieman yli 16, kun siis suuntasimme Kekkosen terassilta hotelliimme (Hotell Dzingel), joka sijaitsee noin 8-9 kilometrin päässä satama-alueesta. Bussilla sinne pääsee kätevästi ja yöaikaan taksilla. Hotelli on ihan hyvä ja sen hintataso on keskustaa edullisempi. Eli ainakin olut on keskustan paikkoja halvempaa. Ai mistäkö tiedän? Kuulin hinnan kun joku tilasi. Enhän minä muuten mitään sellaisesta tietäisi.

Vedimme vaimokkeen kanssa pienet nokoset, jotta jaksaisimme edes hieman valvoa. Taisimme noin kolme tuntia torkkua, kunnes päätin rynnätä suihkuun. Siitä sitten pikkuhiljaa saimme itsemme liikkeelle kohti keskustaa. Ennen siirtymistämme avajaistapahtumaan kävimme syömässä kanasalaatit ja juomassa oluet. Sitten matkamme jatkui kohti tanssi- ja viihderavintola Urho Kaleva Kekkosta. Perille pääsimme ja itse suurvisiiri Veini, Awe seuranaan, tuli meitä vastaan ravintolaan vievissä portaissa. Tervehdimme toisiamme ja menimme vaimokkeeni kanssa ravintolan puolelle. Hiljalleen paikalle tuli lisääkin DK-porukkaa, joka vaistomaisesti osasi ohjautua omaan DK-loosiimme. Tai mistä minä sitä tiedän että olivatko kaikki siellä loosin ympärillä? En nimittäin tavannut kaikkia naamatusten (tai ainakaan niin että olisin tiennyt olevani DK-laisen seurassa). Myöhemmin kuulin ketä kaikkia oli ollut paikalla, vaikka en ollut heihin törmännyt. Taisivat luultavasti suurin osa juosta minua karkuun. Ja sitä en yhtään ihmettele.

Naposteltavaakin jossain vaiheessa meille tarjoiltiin ja livemusiikkiakin tuli, sillä Rainio Brothers Trio veteli soundia ravintolan ilmatilaan. Illan kohokohta oli kuitenkin kabaree-esitys. Tai oikeastaan se, että tyttöjen pukuhuoneena toimi ennen miesten- ja naisten vessoja sijaitseva eteinen. Siinä sitä sitten sai vessaan mennessään laittaa silmänsä mihin kehtasi. Tai uskalsi. Ja en ole koskaan nähnyt niin iloisia naamoja miesten vessassa kuin silloin. Taisi ennen esitystä ja sen jälkeen monella DK-uroksella tulla pissihätä aina joka kulauksen jälkeen.

Ai niin. Sain minäkin pusun yhdeltä tanssijattarelta, mutta sitä ei vielä ole muistaakseni foorumillamme noteerattu. Mainitsen sen siis nyt. Sain siis pusun yhdeltä kabaree-tytöltä. Ai perkele! Olihan sillä pusulla myös DK-silminnäkijä. Vaimokkeeni luonnollisesti havaitsi myös kyseisen tapahtuman ja väitti sen kuuluvan esitykseen. Minä taas luulen, että eivät nuo kuulu siihen normaaliin esitykseen ollenkaan. Se on se DK-testosteroni, kuten Paronikin hyvin nyt tietää tuon illan jälkeen. Ai niin se DK-silminnäkijä. John Bauer seisoi vieressäni ja mies oli ihmeissään siitä, että miksi minut valittiin pusun kohteeksi eikä häntä? Syytä hän saa varmaan lopun ikäänsä arvailla. Paroni tosin joutui urheilijataustansa vuoksi myös tanssilattian puolelle neitokaisten sekaan. Olivat tytöt niin fiksuja etteivät minua sinne ottaneet mukaansa. Olisi kuitenkin päävalmentajan (kai olen vielä...häh!?!) nivuset menneet tai sitten olisin eksynyt matkalla baaritiskiltä tanssilattialle.

Jossain vaiheessa iltaa/yötä Veini ilmoitti, että edessä on paikan vaihto, koska halusi päästää työntekijät lepäämään. Osa jäljellä olevasta DK-porukasta lähti sitten vaeltamaan kohti keskustaa. Ensimmäisenä kohteena oli Guitar Safari, mutta jotenkin vaan eksyimme Viru-hotellin baariin/yökerhoon. Sitä ennen oli matkalla käyty pieni sanailuottelu Viro vs. Suomi. Virun baarista/yökerhosta ei niin paljon muistikuvia ole muuta kuin se, oli siellä muitakin DK-laisia kuin minä. Jossakin vaiheessa olen päätynyt vaimokkeeni kanssa taksiin ja hotelliin. Ja sitten valot sammuivat kun kaaduin sänkyyn. Siis nukahdin. Vaimoke ei minua tyrmännyt.

Aamulla herätessäni pääni oli hieman kipeä joten kourallinen nappeja naamariin. Tosi DK-maista napata napit ilman nestettä. Osa jäi kurkkuun kiinni ja käkimisefekti alkoi. Kunnon DeeKu ei oksenna alkoholiaan ulos, joten tappioksi jäi vain onneton määrä limaa ja muistaakseni pieni kesäkurpitsan pala. Mistähän sekin oli elimistööni joutunut?

Missasimme aamupalan koska lepääminen vei voiton. Jossain vaiheessa olotila antoi myöten ja lähdimme kaupungille. Ilmoitin Kimmo66:lle olevamme liikenteessä. Menimme Kalle Kustaan terassille, jossa tuli tilattua ruokaa ja olutta. Kyllähän sinne terassille sitten hetken päästä Kimmo66, SuSa, Paroni, Peikkis ja Nikke eksyivät. Jossain vaiheessa porukka siitä sitten hajosi taas omille teilleen, joten lähdimme vaimokkeen kanssa kohti toria. Taisin siinä soittaa kilauttaa jollekin, pian pienen etsimisen jälkeen istuimme aika riehakkaassa pöydässä. Meininkiä löytyi joten saatte itse arvata ketähän siellä mahtoi olla. Oli ainakin kaksi jätkää Forssasta jotka eivät kuuluneet DK-laisiin. Yrittivät kyllä sanoa että ovat Huittisista tai mistä lie, mutta huutoäänestyksellä heidät aina lyötiin forssalaisiksi. Ovat jo varmaan muuttaneet Forssaan. Heidät taidettiin myös kutsua tutustumaan foorumiimme, mutta epäilen etteivät uskalla.

Tuon ravintolan vessa sijaitsi jossain aivan helvetillisen korkealla, joten kaikenlaisia virtsaamistapojakin kehiteltiin ettei tarvitsisi rampata sinne suihkuhävittäjien lentokorkeuksiin. Onneksi nuo sikäli aivan kelpo kehitelmät jäivät vain idea-asteelle. Olisi voinut monella jäädä Miljoonasade näkemättä, sillä sitä ureaa olisi siitä porukasta tullut aivan saatanallisen paljon. Ai niin. Yksi norjalainen viikinkikin oli eksynyt laivoi... eikun vaimoineen Tallinnaan. Oli aika monta sataa vuotta myöhässä. Muuthan pyörivät laivoineen siellä päin joskus 700-1000 luvulla. Yritin jotain ruotsia sille selittää, mutta kielitaitoni odotti vielä seuravaa promillea. Jossain vaiheessa pöytään tungettiin tyttöjen toimesta jonkin kilpailevan ravintolan flyereitä. Ne olivat jonkun tanssi- ja viihderavintola Urho Kaleva Kekkosen mainoksia.

Kun tämä riehakas porukka taas liukeni eri suuntiin, niin menimme hieman lepäilemään vaimokkeeni kanssa hotelliimme, koska se Miljoonasateen keikka odotti vielä illalla. Kuitenkin kun pääsimme hotellillemme, niin mielestäni olin nälkäinen joten suunnistinkin hotellin ravintolaan. Vaimokkeeni meni nukkumaan. Ja nyt tulee varsinainen pommi! Tilasin ihan oikeasti ruokaa enkä mitään suolapähkinöitä. No meni siinä kaksi snapsia ja yksi olutkin. Tuo kaksi snapsia oli ihan vahinko. Maksoin nimittäin sen ruoan ja oluen tilatessani, mutta kun ruoka tuli pöytään niin halusinkin vielä yhden ruokaryypyn. Kun sitten menin sitä yhtä snapsia ruokailuni jälkeen maksamaan, niin tyttö näppäränä täytti lasini. Siinä sitten selittelin että olisin vain maksanut sen jo juodun. No tyttöäkin sitten nauratti, kun toinen tarjoilija hänelle sen tilanteen selitti. Maksoin sitten loppujen lopuksi kaksi snapsia. Luulevat näköjään että suomalaiset juovat alkoholia, kun noin hanakasti lasin uudestaan täyttävät.

Olin muistaakseni jossain vaiheessa käynyt kysymässä hotellin respasta iltasauna-aikaa ja kuullut, että tunti oli vielä jäljellä hotellihuoneen hintaan kuuluvaa sauna-aikaa. Tai sitten kysyin niiltä tarjoilijoilta. Enhän minä ihan kaikki pieniä yksityiskohtia enää muista. Joten päivän aikana nautitun kahden lämpimän ruoan jälkeen sekä maha täynnä alkoholia suunnistin saunaan. Sauna ei ollut mikään järin iso, mutta koska kaikki suomalaiset luonnollisesti ryyppäsivät siihen kellon aikaan, niin sain olla saunassa yksin. Muunmaalaiset tuskin uskaltavat saunaan edes astua. Tai sitten haisin jo siinä vaiheessa kuin rankkitynnyri. Uima-allas oli oikeastaan iso kylpyamme eli sellainen 3*2 metriä, mutta kyllä siinäkin vilvoittavassa vedessä lillui ja nautiskeli. Jossain vaiheessa mieleni teki olutta, mutta en sitten saanut aikaiseksi tutkittua sen pukuhuoneessa sijaitsevan puhelimen toimintaperiaatetta. Olisi varmaan vain pitänyt nostaa luuri ja huutaa olutta... perkele! Kummatkin lompakkoni olin muuten ovelasti piilottanut kenkiini sukkien alle. Eihän kukaan niitä sukkia voisi ilman kunnon suojavarusteita nostaa pois kengistä. Sitä en muista että piereskelinkö myös myrkkykaasuja pukuhuoneeseen rahojeni suojaksi.

Jossain vaiheessa olin taas hotellihuoneessamme ja pian olimmekin jo matkalla tanssi- ja viihderavintola Urho Kaleva Kekkoseen. Kävimme Tallinnan keskustassa kahvilla ja sitten teleporttasimme itsemme UKK:n terassille. Siellä terassilla tapahtui se kuuluisa reisille tuleminen, josta Kimmo66 jaksaa varmaan aina minua kiltisti muistuttaa. Wilco fiksuna ei muistuta eikä oikeastaan voikaan, koska hän varmaan tästä lähin pysyy turvallisen välin, eli n. 36 kilometrin, etäisyydellä minusta. Jossain vaiheessa tuli kutsu itse suurvisiiriltä siirtyä ylös sisätiloihin. Sitten alkoi juominen ja taisi se Miljoonasadekin siellä soitella. Taisin jossain vaiheessa jopa huutaa mukana, koska hukkasin ääneni Tallinnaan. Mitään tarkkoja muistikuvia ei tuosta illasta enää ole, mutta poistuimme Arjan kanssa hotellille joskus puolen yön jälkeen. Ja kops... nukkumatti yllätti jälleen salakavalasti.

Sunnuntaina kävimme vihdoin jopa hotellimme aamupalalla, joka ei mikään loistoaamiainen ollut mutta riittävä. Sen jälkeen kamat kasaan ja bussilla kohti Tallinnan keskustaa. Soittelin Kimmo66:lle joka oli SuSan kanssa hotellinsa terassilla nauttimassa viimeisistä hetkistä Tallinnan maaperällä. Kutsu tuli siirtyä heidän suuntaansa mutta passasimme sen. Olimme nimittäin hyvissä asemissa Viru-hotellin terassilla. Myös lentäjämme Master God suvaitsi jakaa meille hieman aikaansa ennen kuin lähti seikkailuaan kohti lentoasemaa.

Kävimme syömässä Peetri-pizzassa pienet pizzat ja juomassa isot oluet. Siitä sitten matka jatkui kohti Kekkosen terassia. Sinne saavuttuamme menimme terassille ja yritimme kysellä tarjoilijattarelta että missä se Veini luuraa. Ei perskules tiennyt koko tyypistä mitään. Luulin jo jätkän myyneen firman ja painuneen Etelä-Amerikkaan hellasta, jääkaapista ja kolmesta tarjottimesta saaduilla rahoillaan, mutta sitten nenäkarvoissani värähti selvä lukkolaisen tuoksu. Asia oli sillä hetkellä varsin selvä. Mies on vieläkin paikalla. Saimme kutsun siirtyä yläkertaan, jossa istuimme hetkisen verran. Matkan kammottavin tapahtuma tapahtui kohdallani ravintolan keittiössä, kun yhtäkkiä Veinin kädessä oli lukkopaita. Yritti saada minua pukemaan sitä päälleni. Painuin salamannopeasti vessaan ja olin siellä niin kauan, kunnes vaara oli ohi. Oli se kauhea tilanne. Vieläkin puistattaa.

Kun vihdoin ja viimein pääsimme jatkamaan matkaa kohti vieressä olevaa terminaalia, niin pitihän sielläkin piipahtaa vielä viime hetken ostoksilla. Kallista varmaan oli mutta ahneus iski taas. Ja kassajono oli pitkä. Eli oli siellä kaupassa muitakin ahneita paskoja.

Laivassa sain taas nestettä tankatakseni itseäni. Terminaalista ratikalla keskustaan ja pieni happihyppely rautatieasemalle. Ehdin juomaan vielä yhden oluen ennen siirtymistäni Turkuun vievään junaan. Onneksi VR on siunannut junia ravintolavaunuilla, joten sellaisessa viihdytin itseäni koko matkan ajan. Meteli oli huumaava, joten minua ja muuta porukkaa käskettiin pitämään turpamme kiinni myyjän toimesta. Oli se tomera täti.

Turun rautatieasemalta taksilla kotiin ja välittömästi lähdin kuntoilulenkille lähibaariin. Ja siellä tapasin mm. yhden tutun, ehkä toisenkin tutun sekä yhden kyrpiintyneen kansalaisen, joka oli ostanut lipun Paavo Nurmen kisoihin eikä sitten ollut nähnyt edes koko urheilusankaria siellä kisoissa. Sitten jossain vaiheessa yötä raahustin kotiin ja menin nukkumaan. Eli jos olisin ihan oikeasti alkoholin suurkuluttaja, niin olisin vetänyt vielä kalsarikännit kotona. Vai mitä?

Sörkä
Tänne voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!